Se, mikä erottaa HUIPPU-yksilöt keskivertojohtajista ja –asiantuntijoista, perustuu heidän valintoihinsa elämän perusasioissa. Ne toimivat eräänlaisina vedenjakajina, jotka jokainen on kohdannut elämänsä varrella ja tehnyt valintansa oman ymmärryksensä ja kokemustensa varassa. Ihminen ikään kuin syntyy vuoren huipulle ja joutuu tekemään useita valintoja joko liukumisesta harjanteen valoisalle tai varjoisalle puolelle.
Itsekkyys vs. epäitsekkyys
Ensimmäinen valinta ei ehkä ole monellakaan kovin tietoinen, vaan peilisolut ohjaavat sitä. Valinta vahvistuu kokemusten myötä, mutta aina on mahdollista muuttaa tapojaan.
Sanalliset lupaukset
Lapsi oppii aikaisessa vaiheessa, missä määrin aikuisten lupauksiin voi luottaa. Samalla hän oppii, kuinka helppoa sanoilla on huijata.
Tunneäly
Röyhkeyden edessä moni on voimaton. Valtaan pääsy on helpointa röyhkeyden avulla. Toisten tunteiden huomiointi ja toisten arvostaminen rakentuu tähänastisten kolmen vedenjakajan pohjalle.
Ymmärrys
Kognitiivinen kyvykkyys auttaa nousemaan ajattelun 6. ja 7. tasolle. Usko absoluuttisiin totuuksiin vaihtuu oman tietämyksen ja ymmärryksen kasvattamiseen – ja toisten kuuntelemiseen.
Toiminta
Strategia on toimintaa, ei vain suunnitelma. Wittgensteinin mukaan etiikka näkyy vasta toiminnassa. Adam Smithin mukaan useimmat oikeudenmukaisuuden periaatteet täyttyvät, jos ei tee mitään! Johtaminen on liikkeen johtamista.
Kaikki viisi valintaa ovat johdettavissa ihmisluonnon ikiaikaisista viidestä elementistä, joiden ympärillä keskustelu ihmisyydestä kaiken aikaa polveilee. Kirjassaan Sodankäynnin taito Sunzi pelkistää nämä kenraalin viideksi käytännön hyveeksi: viisaus, rohkeus, luotettavuus, hyväntahtoisuus ja ankaruus. Yleisemmällä tasolla kyse on vastaavasti ymmärryksestä, toiminnasta, merkeistä, tunteista ja intresseistä.
Verbaalivirtuoosi versus kollektiivinen virtuoosi?
Annatko verbaalivirtuoosin puhua itsensä sisälle yritykseenne?
Vai kiinnostaako kollektiivinen virtuoosi, joka saa muut mukaansa ja pitää huolen siitä, että ihmiset ovat ihmisiksi?
Kuten eräs haastatelluista asian ilmaisi:
Äijä puhuu kun papukaija, mutta mitään hemmettiä ei tapahdu!
Sen näkee ihan sitten raporteista, miten tavoitteet on saavutettu.
Ennen “filosofiapläjäystä” on syytä korostaa tämän jaottelun taustalla vaikuttavia ihmisluonnon peruselementtejä eli merkkien ymmärtämistä: tämä ilmenee ajattelukykynä eli kognitiivisena kyvykkyytenä kuten APA sitä kutsuu. Yrityksen strategian pohtimisessa ja valintojen tekemisessä kollektiiviset virtuoosit ovat ylivertaisia. He nimittäin osaavat hyödyntää myös muiden ajatuksia ja tietoja! Kollektiivinen virtuoosi on käsite, jonka olen lainannut yhdeltä maailman arvostetuimmalta logiikan kehittäjältä, Jaakko Hintikalta. Hänen mukaansa parhaita Antiikin aikaisia sotapäälliköitä ja poliitikkoja saattoi kutsua kollektiivisiksi virtuooseiksi.
Ontologia
Tässä olemme ensimmäisen filosofian eli ontologian ytimessä! Kysymykseen mitä on olemassa, ovat oppineet antaneet vastauksia kahden ääripään välillä:
- on vain yksilöitä (individuals), joille voidaan antaa määritteitä
- myös kaikki käsitteillä ilmaistut asiat ovat olemassa olevia (concept realism)
Itse olen ensimmäisen vaihtoehdon (nominalismi) kannattaja, kun taas useimmat nykytutkijat kannattavat postmodernismin mukaisesti jälkimmäistä (realismi). Tähän soppaan aion pistää lusikkani, kun eläkkeellä vien loppuun väikkäriharrastukseni filosofian puolella. Ehkä jotakuta saattaa kiinnostaa Monkin (2005) selonteko Wittgensteinin ajatuksista.
Kieli tai puhe on ikään kuin peitto, jonka kielellisesti lahjakas ihminen heittää asioiden päälle. Hän muotoilee peittoa taitavasti ja asiat näyttämään juuri siltä, mitä toinen odottaa. Äärimmäisen taitavia ovat narsistit.
Kollektiivisilla virtuooseilla ei ole ulkoisia merkkejä. Jim Collinsin molemmat kirjat ”Hyvästä paras” ja ”Parhaasta pohjalle” antavat herkullisia esimerkkejä yksilöistä, jotka ovat panneet yrityksen asiat kuntoon. Heidän persoonallisuudessaan ei ole mitään samankaltaisuuksia muutoin kuin siinä, miten he suhtautuvat muihin ihmisiin. Ylivertaisen ajattelukykynsä ansiosta he eivät kuitenkaan lankea kielen lumovoiman pauloihin. Erään haastatellun kommentti kuvaa asiaa hyvin:
Oli helppo kysyä, että mitä tuo tarkoittaa, selitä. Monta kertaa vastapuoli ei osannut selittää ollenkaan. Miksi tulet sitten tämmöstä kysymään, jos ei tässä ole mitään järkeä alunperinkään?
Tieto ihmisen ymmärryksen heikkoudesta ja halusta esiintyä parempana on ikiaikainen. Diogenes Sintolaisen, joka asui tynnyrissä, sanotaan kulkeneen usein lyhty kädessä päiväsaikaan. Sitä ihmetelleille hän vastasi: “Etsin yhtä rehellistä kreikkalaista!”
Rehellistä ihmistä etsimässä